Alkuun | Otsikot | Haku | Galleria

<< Joulu 2017 >>
Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30 31


Blogin osiot:

- Intia
- Yleinen

Blogissa tarinoita: 75

   
   


Uusimmat tarinat:


Ajanta, Ellora ja Aurangabad

Matkalla Virpin ystävä Hameed soitti monta kertaa ja sanoi odottavansa perheensä kanssa ja olevansa tiellä vastassa. Luulimme että hän asuu Aurangabadissa, mutta siitä enemmän tuonnempana.
Lähdimme matkaan keskiviikkona 13.3.2013 kello kuusi aamulla Goasta tarkoituksena ajaa niin pitkälle kuin ennen pimeää ehditään ja etsiä sitten hotelli. Aamupäivällä jo ylitimme yhden vuoriston. Niitä ylitettiin koko matkan aikana kolme. Saimme ajaa High Wayta monen tunnin ajan. Ne eivät ole kuitenkaan samanlaisia kuin Suomen tiet. Vaikka tiellä on neljä kaistaa niin seassa on härkävankkureita, mopoja, traktoreita ym. Mopojen kyydissä saattaa olla useita ihmisiä ja vaimot istuvat sivuttain siveästi sarin helmat lepattaen ja saattaa olla pieni lapsikin sylissä. Tiellä ohitellaan kummalta puolelta tahansa missä vain on tilaa.
Tulimme myöhään iltapäivällä pienemmälle tielle ympärillä vain maalaiskyliä ja peltoja. Tiellä oli erittäin vaikea ajaa. Oli juuri sokeriruo’on keruuaika ja härkävankkurit ja traktorit tukkivat tien suurilla kuormillaan. Tiellä käveli lehmiä ja sikoja ja koiria ja kanoja ja... Katselimme maalaistaloja. Talojen pihoilla ja pelloilla oli kuivamassa lehmänlantakakkuja. Niitä käytetään polttamiseen. Monissa taloissa puristettiin sokeriuo’osta mehua ikivanhalla menetelmällä. Härkä oli sidottuna vipuun ja kiersi ympyrää ja sokerimehu puristui astiaan. Isommissa kylissä oli jo sähkökäyttöiset puristimet. Siten kuivat ruo’ot poltettiin ja niistä lähti karmea haju. Maalaiskylien hajut eivät ole pahoja, pahimmat hajut ovat ihmisten aiheuttamia avoviemärien ja lian hajuja.
Pimeäkin tuli ja aloimme väsyneenää katsella mistä löytyisi hotelli. Kuorma-autot lähtivät liikkeelle. Kuskit nukkuvat päivän niille varatuilla levikeillä ja illalla lähtevät liikkeelle että eivät häiritsisi muuta liikennettä. Niitä ajoi sadoittain peräjälkeen.
Kello yhdeksän jälkeen illalla löysimme ensimmäisen hotellin tien varrelta. Sieltä löytyi kolme huonetta ja oli suihku ja länkkärivessa. Hinta oli n. 11 €/huone. Hotelli oli aika siisti ja unta ei tarvinnut houkutella.
Torstaiaamuna jatkoimme matkaa ja nyt sitten oli tarkoitus ajaa Aurangabadin kaupunkiin. Olimme Virpin kanssa netistä etsineet hotelleja kaupungista ja meillä oli muutaman edullisen mutta siistin näköisen hotellin nimi ja osoite paperilla. Hameed sanoi puhelimessa että hän on tsekannut meille edullisen hotellin. Hän odottaa tien varrella. Vastasimme että täytyy olla länkkärivessat muuten emme hyväksy hotellia. Kun sitten iltapäivällä saavuimme kaupunkiin hän ohjasi meidät sieltä paikkaan nimeltä Sillod. Luulimme että se on Aurangabadin kaupunginosa. Kun Shailesh kyseli ihmisiltä tietä sinne, tien viittoja ei täällä ole missään, niin vastaus oli että tuota tietä 60 kilometriä. Ensin emme uskoneet ja vaan ajoime tietä eteenpäin tähyillen Hameedia. Hameed puhelimessa sanoi että odottaa tien varrella mutta hän ei sanonut että on noin pitkä matka. Päätimme ajaa eteenpäin koska tiesimme että sama tie vie Ajantan luolille. Noin 1,5 tunnin ajon jälkeen Virpi näki hänet.
Hameed on Virpin hyvä ystävä ja vaikka Virpi aikoi puhua suunsa puhtaaksi huijauksesta pois kaupungista niin molemmat itkivät jälleennäkemisen ilosta ja moittimiset unohtui. Sillod on köyhä, pieni muslimikaupunki. Hameed vei meidät vaatimattomaan hotelliin. Ensin ei löytynyt kuin yksi huone länkkärivessalla mutta en hyväksynyt meille lattiakaivovessaa ja odottelun jälkeen länkkärivessallinen huone järjestyi. Shailekselle ja Enolle kelpasi inkkarivessa. Huoneen hinta oli n. 7 €. Hotelli ja koko kylä oli likaisin paikka missä olen ollut. Hotellissa haisi viemäri ja heräsin siihen hajuun monta kertaa yön aikana. Toista yötä en halunnut kylässä viettää vaikka oli mielenkiintoista olla muslimien asuinpaikoilla. Shailesh hienohelma nyrpisteli likaisuudelle.
Aamiainen edellisessä hotellissa oli ollut erittäin vaatimaton emmekä olleet syöneet mitään päivän aikana. Hameedin perhe oli kutsunut meidät illalliselle. Mutta meillä oli kova nälkä. Kävelimme pääkatua ja katselimme kauppoja ja ihmisiä. Söimme munakkaat kadun varrella kioskissa. Olimme ihmisten tuijotettavana varmaan senkin takia kun meillä molemmilla naisilla oli avokaulainen tunika päällä. Emmehän osanneet tuollaiseen varautua. Tässä kaupungissa ei länkkäreitä varmaan oltu ennen nähty. Hameedille sanoimme että kyllä yksi kalja maistuisi ennen illallista ja otimme riksat ja Hameed neuvoi meidät kaupungin ainoaan kuppilaan. Hameedin veli ja kymmenvuotias poikakin tulivat mukaan. Hameedilla on neljä lasta, kolme poikaa ja tytär. Tämä kymmenvuotias oli kaunis, aurinkoinen , ihana poika. Ravintola oli tosi alkeellinen, paljaat betonilattiat ja seinät ja likaiset muovipöydät ja tuolit. Kaksi Budweiser-olutta löytyi ja toiset joivat Coca-colaa.
Shailesh haki Hameedin ja pojan kanssa skootterilla auton ja koko porukalla ajoimme Hameedin kotiin. He asuivat vuokra-asunnossa jossa oli kaksi huonetta, oleskeluhuone ja keittiö ja keittiön takana oli joku pesutila. Kadulta suoraan astuttiin olohuoneeseen. Vieressä oli joitain liikkeitä ja muita asuntoja. Lapsilauma otti kadulla meidät vastaan. Asunnossa asui Hameed, vaimo ja neljä lasta, Hameedin äiti ja isä ja anoppi. Siis yhdeksän henkeä pienessä tilassa. Huoneessa oli iso pöytä jonka ympärillä oli kuusi muovituolia. Huoneen nurkassa oli kaapin päällä kattoon asti ulottuva kasa patjoja. Toisella seunustalla oli päällekkäin neljä alumiini-arkkua. Niissä olivat kai perheen vaatteet ja muut tarvikkeet. Muuta sinne ei sitten mahtunutkaan. Huoneen ja keittiön välissä oli oviaukko mutta myös ikkuna-aukko josta näin vähän keittiöön ja naisia. Yksi naisista oli peittänyt koko päänsä ja kasvonsa ohuella harsolla. Toisilla oli sarin lieve pään ympärillä. Pöydälle asetettiin punainen liina. Naiset eivät tulleet keittiöstä vaan kymmenvuotias poika kattoi pöydän ja toi ruoat pöytään. Ruokana oli kananpaloja kastikkeessa, salaattia (viipaloituja tomaatteja, kurkkuja ja porkkanoita), riisiä, leipää ja perunaa curry-kastikkeessa. Perunat olivat varmaan lisätty menuun koska kuulivat että Eno on kasvissyöjä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Toivottavasti jäi perheellekin tarpeeksi. Vain Hameed söi kanssamme. Hameedin isä istui myös pöydän ympärillä mutta ei syönyt. Shailesh ja Eno keskustelivat Hameedin isän kanssa ilmeisesti lasten koulusta ja muista asioista ja eroavaisuuksista Maharadjan ja Goan välillä. He kai keskustelivat Hindin kielellä. Shailesh puhuu Marathin kieltäkin, Enosta en tiedä. Goassa puhutaan Konkania ja Intian viralliset kielet ovat Hindi ja Englanti.
Ruoan jälkeen Juha otti kamerallaan kuvia lapsista. Heille oli suuri riemu päästä valokuvaan ja saada sitten katsoa itseään kamerasta. Lopuksi pyysimme koko perhettä kuvattavaksi. Hameedin vaimokin tuli keittiöstä valokuvaan. Vanhemmat naiset ja isä eivät halunneet. Aiomme teettää ja lähettää heille valokuvat.
Aamulla viideltä kuuntelin muezzinien laulavan rukouskutsua. Laulu oli osittain kaksiäänistä ja erittäin kaunista. Rankan yön jälkeen likaisessa hotellissa lähdimme Ajantan luolille. Hameed poikansa kanssa lähtivät mukaan. Hameedin veli tavattiin luolilla, hän on siellä oppaana. Matkaa oli n. 30 kilometriä. Luolille asti ei saanut ajaa autolla vaan bussit veivät perille. Ensin söimme aamiaisen Ajantan siistissä ravintolassa.
Huomasin että luolille pitää nousta satoja korkeita portaita. Sanoin toisille että nyt taisi katketa minun reissuni tähän ja odotan toisia ravintolassa. Minulla on korkean paikan kammo ja polvi on kulunut ja kipeä. Siihen pyörähti miehiä, kantajia ja heillä oli kantotuolit ja sanoivat että kantavat minut ylös. Yhtä tuolia kantoi neljä miestä. Kovan hoputtelun ja komentelun jälkeen uskaltauduin istumaan kantotuoliin. Katsoin tuolista portaisiin ja vaadin päästä alas. Kun miehet eivät totelleet minulta pääsi itku. Ihmiset ympärillä töllistelivät. Kun olin takaisin maassa, miehet näyttivät toista tietä luolille ja siellä ei näkynyt portaita vaan matalaa nousua. Uskaltauduin uudelleen istumaan ja Virpi ja Juhakin ottivat omat kantajat. Shailesh ja Eno kävelivät vierellämme turvana. Pelkäsin koko kannon ajan kun tuoli heilui askelten tahdissa. Kantajien olkapäiden väsyessä he vaihtoivat vauhdissa olkapäätään. Shailesh nauroi että olen Suomen Maharani (Maharani on Maharadzan puoliso). Virpi kuulemma nautti ja tunsi itsensä kuningattareksi.
Luolilla oli jonkin verran portaita mutta kantajat auttoivat minua itse kävelemään portaat ja sain tukea heidän olkapäistään. Pääluolat katsoin ja kantajat toivat minut ravintolaan odottamaan toisia. He katsoivat kaikki luolat ja varsinkin Enolle oli suuri nautinto kokea kaikki tuo. Päivä oli suurenmoinen.
Lähdimme väsyneinä ja onnellisina takaisin ja veimme Hameedin ja pojan kotiin ja kävimme kiittämässä ja hyvästelemässä perheen ennen Aurangabadiin ajoa.
Aurangabad on miljoonakaupunki ja keksin että otamme riksan ja Eno istuu riksaan ja he ohjaavat meidät hotelliin. Ekana meidän listassa oli Classic. Tiellä poliisi sanoi että älkää ottako riksaa, he vaan ahneuttaan huijaavat ja kierrättävät ja ajattavat turhaan. Poliisi neuvoi että tuota tietä suoraan n. 7 kilometriä ja usean kyselyn jälkeen ajoimme suurin piirtein suoraan hotellille. Hotelli oli aika siisti ja huoneet olivat hyviä. Oli länkkärivessa ja lämmin vesi ja pyyhkeet ym. Hinta 15 €/huone. Vuoteetkin vaikuttivat puhtailta. Illallisella hotellin ravintolassa sitten ei enää palvelu pelannutkaan vaan odotimme ja odotimme ruokaa. Hotelli mainosti 24h ravintolapalveluita, mutta ruoka haettiinkin jostain ulkoa. Ravintolassa ei ollut kuin me. No lopulta saimme syödä ja nukkumaan.
Perjantai-aamuna nukuimme pitkään ja taas odottelimme aamiaista, mutta nyt ei ollut niin kiire tien päälle kun matkaa Elloran luolille kaupungista on vain n. 30 km. Siellä oli touhu paljon pienempää. Luolat olivat noin kahden kilometrin matkalla vuoren kupeessa. Sinne matkattiin riksalla. Virpi ja minä istuimme yhteen ja miehet ottivat toisen. Riksamies kertoi pääpiirteissään mitä jumalia missäkin luolassa on. Portaita oli mutta ei niin paljon kuin Ajantassa. Shailesh ja Eno pitivät luolista erityisen paljon koska he ovat Hinduja ja luolien jumal-patsaat kertoivat Hindu-jumalien elämästä. Meidän voimat loppuivat kuitenkin ja viimeisen luolan kävivät Shailesh ja Eno katsomassa kahdestaan ja me odotimme ja katselimme apinoiden leikkiä ja pienten koiranpentujen kovaa elämää. Virpin voimat loppuivat ja minäkin väsyin. Tulimme hotelliin ja Virpi nukkui iltapäivällä kolme tuntia. Juhakin lepäsi ja minä menin Shaileshin ja Enon kanssa lounaalle meidän hotelliin ja taas odotimme ruokaa yli tunnin. Lounaan jälkeen minäkin nukuin.
Alkuillasta herättelin Virpin, meillä oli tarkoitus mennä kaupungille ostoksille. Shailesh ja Eno eivät olleet jaksaneet odotella meitä unikekoja vaan olivat lähteneet kaupungille riksalla. He kertoivat missä olivat ja mekin otimme riksan hotellin pojan avustuksella ja tapasimme kaupungilla. Riksa tuolla on paras kulkuneuvo. Virpi ja Juha söivät hampurilaispaikassa ja sitten löysimme Bata-kenkäkaupan. Enolla oli hyvät kengät ja Juha osti nyt samanlaiset sekä mustat että ruskeat. Hinta oli kaksista mokkakengistä 7 €.
Taas otimmme kaksi riksaa ja lähdimme 12 kilometrin päähän. Siellä oli uusi, iso kauppakeskus. Oli uutta ja hienoa ja ilmastoitua ja monenlaisia kauppoja ja maailmalla tunnettujen ketjujen ravintoloita. Enolle se oli ihmemaa, sanoi että ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Goassakin on uusi, pienempi Mall Panjimissa mutta hän ei ollut varmaan siellä käynyt. Sieltä ostimme vähän tuliaisia Shaileksen perheelle ja Enon vaimollekin uusi sari.
Sunnuntai-aamuna lähdimme kotimatkalle aikomuksena ajaa niin pitkälle kuin ehditään ennen pimeää ja yöpyä viimeinen yö jossain tienvarsihotellissa. Ajoimme n. 350 km, 7 tuntia Sataraan ja sieltä tien varrelta löysimme matkan parhaan ja kalleimman hotelin, Hinta n. 21 €/huone. Oli parvekkeet ja ammeet ja... Istuimme iltaa Virpin parvekkeella ja aamupalankin tilasimme sinne.
Maanantaina ajoimme Karnatakan kautta (vielä yksi vuoristo) kotiin Goaan. Kävimme rautavuoren juurella olevaan kylään viemässä Enon kotiinsa ja tervehdimme perhettä. Eno saattoi lähteä mukaamme koska hänen työnsä on toimia kuorma-auton kuljettajana ja ajaa rautaa proomuille. Nyt siellä on lakko meneillään ja se on kestänyt jo kahdeksan kuukautta. Kotona Calangutessa olimme n. klo kahdeksalta illalla onnellisina mutta väsyneinä.



21.03.2013 kirjoitti Jatta



Otsikot:
Hindu-häät, kirjoitti Jatta, 13.03.2014
Sukutarina, kirjoitti Jatta, 23.02.2014
Uusi vuosi 2014, kirjoitti Jatta, 09.01.2014
Loppuvuoden 2013 mietteitä, kirjoitti Jatta, 29.12.2013
Sairaalakäytäntöja, kirjoitti Jatta, 10.11.2013
Eka viikko kaudella 2013-2014, kirjoitti Jatta, 24.10.2013
Ajanta, Ellora ja Aurangabad, kirjoitti Jatta, 21.03.2013
12.12.12 lapsi, kirjoitti Jatta, 23.12.2012
Goassa taas marraskuussa 2012, kirjoitti Jatta, 14.11.2012
Pieni Saiesh, kirjoitti Jatta, 08.06.2012
Ilmoittakaa läheisillenne missä olette (tarkka osoite), kirjoitti Jatta, 01.03.2012
Talviaika 2011-2012, kirjoitti Jatta, 26.01.2012
Tosielämää Intiassa, kirjoitti Jatta, 18.01.2012
Diwali-juhlaa ja ukkosen ilmoja, kirjoitti Jatta, 29.10.2011
Saapuminen lokakuussa 2011, kirjoitti Jatta, 08.10.2011
Vessajuttuja, kirjoitti Jatta, 28.12.2010
Hauskoja tapahtumia, kirjoitti Jatta, 25.04.2010
Maalis-huhtikuu 2010, kirjoitti Jatta, 25.04.2010
KOULUTUS ON AINOA TIE IHMISARVOISEEN ELÄMÄÄN , kirjoitti Jatta, 05.04.2010
Orckha-Khajuraho-Varanasi, kirjoitti Jatta, 20.02.2010
Tammikuussa 2010, kirjoitti Jatta, 07.02.2010
Vuoden vaihtuminen Goassa, kirjoitti Jatta, 02.01.2010
Karnatakan vuoristossa, kirjoitti Jatta, 02.01.2010
Marraskuussa 2009, kirjoitti Jatta, 29.11.2009
Lokakuu 2009, kirjoitti Jatta, 16.10.2009
Syyskuussa 2009, kirjoitti Jatta, 18.09.2009
Mumbaihin junalla, kirjoitti Jatta, 13.04.2009
Uusi asunto ym., kirjoitti Jatta, 15.03.2009
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, kirjoitti Juha, 30.12.2008
Vierailulla Moving School:ssa, kirjoitti Jatta, 15.12.2008
Elefanttikylässä viidakossa, kirjoitti Jatta, 09.12.2008
Mumbain terroroiskujen jälkeen, kirjoitti Jatta, 08.12.2008
Diwali-juhla, kirjoitti Jatta, 29.10.2008
Ensimmäinen viikko lokakuussa -08, kirjoitti Jatta, 11.10.2008
Viimeiset viikot, kirjoitti Jatta, 24.03.2008
Mumbaissa, kirjoitti Jatta, 29.02.2008
DANDELIN VIIDAKKORETKI, kirjoitti Jatta, 14.02.2008
Taas Vrundavan sairaalassa 13.1.08, kirjoitti Jatta, 16.01.2008
Matkalla Maharashtrassa, kirjoitti Jatta, 16.01.2008
Kyläilyä ja taas sairastamista, kirjoitti Jatta, 16.01.2008
Joulun ja uudenvuoden aika 2007, kirjoitti Jatta, 16.01.2008
Se on vain elämää, kirjoitti Jatta, 20.12.2007
Karnatakan reissu Murudeshwariin ja Gokarnaan, kirjoitti Jatta, 14.12.2007
Itsenäisyyden juhlintaa ja muutakin touhua, kirjoitti Jatta, 10.12.2007
Saapuminen ja ensimmäiset päivät 11/07, kirjoitti Jatta, 05.12.2007
Ruoka-ohjeita, kirjoitti Jatta, 01.07.2007
Talvi 2007-2008, kirjoitti Jatta, 25.02.2007
Joseph'in muistolle, kirjoitti Juha, 08.01.2007
HYVÄÄ JOULUA 2006, kirjoitti Juha, 24.12.2006
Takaisin Goaan 17-29.11.06, kirjoitti Jatta, 08.12.2006
7-12.11.06, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
ANDHRA PRADESH, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
JAIPUR, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
AGRA, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
DELHI, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
2-6.11.06, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
Suunnitelma Plan kummitytön tapaamiseksi kylässään, kirjoitti Jatta, 26.10.2006
Uusi matka marraskuussa -06, kirjoitti Jatta, 06.05.2006
Viimeiset päivät, kirjoitti Jatta, 06.04.2006
Tiistaiaamu, kirjoitti Jatta, 06.04.2006
Lauantaiaamu, kirjoitti Jatta, 25.03.2006
Perjantaiaamu, kirjoitti Jatta, 24.03.2006
Keskiviikkoaamu, kirjoitti Jatta, 22.03.2006
Tiistaiaamuna , kirjoitti Jatta, 22.03.2006
Maanantai-aamu 20.03.06, kirjoitti Jatta, 20.03.2006
Räätälillä ja vierailulla 18.03.06, kirjoitti Jatta, 20.03.2006
Silmälasikauppaa ja herkuttelua 17.03.06, kirjoitti Jatta, 20.03.2006
Lento ja saapuminen Goaan 16.03.06, kirjoitti Jatta, 20.03.2006
Ei kun matkalle, kirjoitti Juha, 15.03.2006
Yritetään uudelleen, kirjoitti Jatta, 15.02.2006
Intian matka peruttu, kirjoitti Juha, 05.12.2005
Gallerian kuvien järjestys, kirjoitti Juha, 12.11.2005
Matkakuume nousee, kirjoitti Juha, 11.11.2005
26.10.05 Intian matka lähestyy, kirjoitti Juha, 26.10.2005





Alkuun | Otsikot | Haku | Galleria