Alkuun | Otsikot | Haku | Galleria

<< Joulu 2017 >>
Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30 31


Blogin osiot:

- Intia
- Yleinen

Blogissa tarinoita: 75

   
   


Uusimmat tarinat:


DANDELIN VIIDAKKORETKI



Toki aikaa meni matkan varrella ravintolassa aamiaiseen ja joihinkin muihin pysähdyksiin jolloin ihailimme kauniita maisemia ja valokuvasimme.
Matka meni mukavasti höpöttäessämme ja vitsaillessamme Shaileshin kanssa.



Vuoristomaisemia



Tyypillistä intialaista liikennettä

Dandelin kylä on pienehkö ja ilmeisesti lähinnä maataloudesta elävä yhteisö. Muutama kilometri kylän ulkopuolella on Kali Adventure Camp, iso alue jossa hotellin respa ja ravintolatilat ja siinä rakennuksessa myös vierashuoneita.
Me majoituimme kahden hengen telttoihin joissa parivuode ja kaappi sekä kiinteästi teltassa kiinni oleva rakennus jossa suihku ja vessa. Teltan lattialla oli matot ja sängyissä oli myös huovat. Shailesh majoittui kuskeille tarkoitettuun huoneeseen.
Iloksemme huomasimme että alueella oli paljon puolikesyjä apinoita.
Majoituttuamme telttoihin meille tarjottiin lounas. Olimme tosi nälkäisiä ja ruoka maistui.



Ensin Jeeppiin



sitten koskenlaskuun (rafting) Kali joelle:

Lounaan jälkeen meidät kuljetettiin jeepillä n. 25 km päähän ja osa tiestä oli viidakkopolkuja ja pompimme jeepin lavalla. Koskenlaskun lähtöpisteessä Kali joen varrella meitä odotti kymmenen hengen porukka. Siellä oli kaksi kumivenettä ja kaksi pientä kajakkia. Meille annettiin (haisevat) pelastusliivit ja kypärät. Meidät neljä istutettiin toisen kumiveneen molemmille laidoille ja annettiin melat käteen. Perään istui Nepalista kotoisin oleva nuori mies joka ohjasi venettä. Toinen kumivene ja kajakit olivat koko matkan ajan turvanamme. Kosken laskun matka oli yhdeksän kilometriä ja matkan varrella seitsemän 2-3 tason koskea. Koskien luokituksen korkein taso on 5.



valmista on



lähtö joelle

Ensin meille opetettiin käskyt ja miten reagoida eri käskyihin sekä mitä piti tehdä jos putosi koskeen veneestä. Kun tulimme koskeen, niin käskyllä DOWN piti kumartua pää niin alas kuin pystyi ja piti pitää kiinni veneen turvaköydestä eikä melasta saanut päästää irti. Uimaankin sai mennä matkan varrella veneestä. Anu kävi pari kertaa uimassa ja nepalilainen kiskoi hänet turvaliiveistä veneeseen. Minä katsoin touhua ja päätin että en mene uimaan – ei hän jaksa minua nostaa.

Eka koski oli 3. tason koski, ehkä pahin ja minä putosin veneen pohjalle veden voimasta. Parempi minusta oli pudottautua pohjalle kuin joutua veden varaan koskeen ja kivien hakattavaksi. Takanani oleva hento nepalilainen kiskoi minut turvaliiveistä takaisin reunalle ja melomaan eteenpäin.
Näin jatkoimme koko yhdeksän kilometriä ja seitsemän koskea. Kerran yhdessä koskessa minulta putosi mela kun se oli ensin lyönyt minua nenään. Nepalilainen ei yhtään tykännyt mutta sai kuitenkin melani nostettua ylös. Kakkos-tason koskissa pysyin veneen laidalla mutta kaikissa kolmosissa putosin pohjalle mutta opin kiskomaan itse itseni ylös. Oli se raskasta hommaa! Toiset pysyivät koskissa veneen laidalla kumartuneina ja olivat paljon minua parempia koskenlaskijoita. MUTTA OLI SE FANTASTINEN KOKEMUS.

Välillä tyvenissä vesissä meloimme hitaasti ja ihailimme Kalijoen kauniita viidakkorantoja ja lintuja. Turvaporukkamme leikki ja iloitsi kajakeillaan ja näyttivät taitojaan menemällä ympäri monta kertaa (eskimokäännös). Sitten leikimme ja roiskutimme meloilla toistemme päälle vettä.



Paluu koskenlaskusta

Päätepisteessä jeeppi odotti meitä mukanaan Shailesh, joka oli ottanut meille muutamia kuvia matkan varrelta Kali-joen rannalta.

Sitten ajoimme takaisin hotellille ja telttoihin suihkuun. Minä kävin ensin suihkussa ja levittelin märät vaatteemme teltan naruille kuivamaan. Apinat tulivat katsomaan touhuamme ja Juhan suihkussa ollessa, silmieni edessä, yksi apina varasti Juhan Marlboro-askin tuolilta teltan kuistilta. Toinen tuli ja vei sytkärin, sekä ihmettelivät lähimmässä puussa niitä ja irvistelivät minulle kun yritin saada niitä pois. Tupakat ne sitten pätkivät ja pudottelivat maahan eikä sytkärikään kelvannut.



telttamme

Illallinen tarjottiin hotellin ulkoilmaravintilassa. Ruoka oli aika mausteista minun mieleeni mutta Anu ja Pirjo rakastivat sitä. Se tarjottiin seisovasta pöydästä lämpöastioista ja koska saimme itse hakea mieliruokiamme niin tulihan se massukin täyteen. Goassa rakastan kalaruokia, mutta Karnatakan kalan syötin paikalliselle kissalle – oli se niin tulinen mausteiltaan.

Illallisen jälkeen nautimme muutaman drinkin tyttöjen teltan terassilla väsyneinä mutta onnellisina. Alkoholin, HoneyBeen (goalaista brandyä) ja Vodka Romanovin olimme ostaneet Goan Pondasta viinakaupasta lähestyessämme osavaltioiden rajaa. Karnatakasta ei saa ostaa alkoholia. Drinkkejä sai kuitenkin meidän hotellin ravintolasta.

Kiire oli päästä nukkumaan, koska seuraavan aamun ohjelma oli tiedossa ja väsymys painoi.

Viidakkosafari:

Aamulla meillä oli kello 5.00 herätys ja lähtö klo 5.30 taas Jeepillä safarille viidakkoon Dandelin kansalliseen villieläinpuistoon. Minä sain nyt mennä Jeepin sisään takapenkille ja Pirjo, Anu, Juha ja Shailesh menivät lavalle pomppimaan. En olisi mahtunutkaan, koska sinne oli nostettu vararengas.

Olimme pukeutuneet lämpimästi kylmään vuoristoaamuun ja meilläkin Juhan kanssa oli fleece-puserot päällä. Anulla oli huivi pään ympärillä kuin musliminaisella ja Shaileshilla oranssi t-paita huivina pään ympärillä. Olimme tosiaan hauskan näköinen seurue.

Jeepissä oli kuljettaja ja oppaanamme metsänvartija. Koska oli pimeää, vartija etsi voimakkaan lampun avulla eläimiä tien molemmilta puolilta. Hän ilmeisesti tiesi kohdat, joista kannattaa etsiä.

Aamun sarastuksessa näimme ensimmäisenä hyeenan, joka katseli meitä.
Seuraavaksi näimme intialaisia biisoneita (gaur) joka oli pariskunta. Opas kertoi että jos nousemme autosta niin biisoni hyökkää heti. Biisoneita näimme sitten useita ja olipa siellä pieni elefanttikin.
Lintuja näimme: Kingfishin, villikanan, riikinkukkoja ja -kanoja ym. Mustia panttereita emme nähneet, vaikka niitä on siellä edelleenkin. Autosta ei saanut nousta pois käärmeiden, esim. kuningaskobrien takia.

Viidakosta jeeppi ajoi vuoriston korkeimmalle kohdalle ja nousimme muutaman sata porrasta näköalapaikalle. Olimme pilvien yläpuolella allamme laakso jonka takana toinen vuorijono ja sen takana taas uusi vuorijono. Näkymä oli henkeä salpaava.

Meille kerrottiin että pilvet vuorien välissä aiheuttavat monsuunin. Vuoristot saavat siis aikaan maapallon keuhkot.

Kotimatkalla pysähdyimme kuvaamaan veistoksia jotka kuvasivat karnatakalaista elämää.
Tämän retken jälkeen meille tarjottiin aamiainen ja ikinä ei ruoka ole maistunut niin hyvältä ja sitä oli riittävästi. Olimme kuolemaisillaan nälkään.

Teltoille tullessamme huomasimme että apinat olivat nakelleet naruilla olevat vaatteemme pitkin kenttää. Pirjon ja Anun terassille oli jäänyt puoli HoneyBee pullollista brandyä ja se oli telttojen välissä maassa korkki auki. Pullon pohjalla ei ollut kuin tilkkanen. Mutta ei apinoitakaan näkynyt – nukkuivat ilmeisesti krapulaansa.

Lähdimme kotimatkalle n. klo 13.00, vaikka pakettiin olisi kuulunut vielä lounas. Aamiainen oli niin runsas, että emme olisi sitä jaksaneet syödä.
Tulomatkalla tiellä oli yksi tosi paha paikka liikenteen kanssa. Vuoren rinnettä alas ajoi kuorma-autojono ja yksi vastaantuleva hullu kuorma-auto rupesi ohittamaan kapealla tiellä eli oli tulossa kolme autoa rinnakkain ja sitä tielle ei mahdu. Shailesh on onneksi hyvä ja varovainen kuski joka osaa ennakoida vaaratilanteita.

Söimme myöhäisen lounaan sitten Goan puolella rajaa. Sen jälkeen Shailesh ajoi tien varrella olevalle
pienelle Hindu-temppelille ja heitti kolikon auton ikkunasta. Kukaan meistä ei kysynyt syytä siihen. Hän ei ole tehnyt moista aikaisempien retkiemme aikana, joten luulen että se oli kiitosuhri siitä, että selvisimme vaikeasta tilanteesta liikenteessä.

Kotona olimme n. klo 18.00 onnellisina ja sanoimme toisillemme että tämä oli tämän vuoden paras reissu, vaikka kaikki reissumme ovat olleet tosi hyviä. Ne ovat kaikki olleet ihan erilaisia – Intialla on monet kasvot ja paljon annettavaa.
14.02.2008 kirjoitti Jatta



Otsikot:
Hindu-häät, kirjoitti Jatta, 13.03.2014
Sukutarina, kirjoitti Jatta, 23.02.2014
Uusi vuosi 2014, kirjoitti Jatta, 09.01.2014
Loppuvuoden 2013 mietteitä, kirjoitti Jatta, 29.12.2013
Sairaalakäytäntöja, kirjoitti Jatta, 10.11.2013
Eka viikko kaudella 2013-2014, kirjoitti Jatta, 24.10.2013
Ajanta, Ellora ja Aurangabad, kirjoitti Jatta, 21.03.2013
12.12.12 lapsi, kirjoitti Jatta, 23.12.2012
Goassa taas marraskuussa 2012, kirjoitti Jatta, 14.11.2012
Pieni Saiesh, kirjoitti Jatta, 08.06.2012
Ilmoittakaa läheisillenne missä olette (tarkka osoite), kirjoitti Jatta, 01.03.2012
Talviaika 2011-2012, kirjoitti Jatta, 26.01.2012
Tosielämää Intiassa, kirjoitti Jatta, 18.01.2012
Diwali-juhlaa ja ukkosen ilmoja, kirjoitti Jatta, 29.10.2011
Saapuminen lokakuussa 2011, kirjoitti Jatta, 08.10.2011
Vessajuttuja, kirjoitti Jatta, 28.12.2010
Hauskoja tapahtumia, kirjoitti Jatta, 25.04.2010
Maalis-huhtikuu 2010, kirjoitti Jatta, 25.04.2010
KOULUTUS ON AINOA TIE IHMISARVOISEEN ELÄMÄÄN , kirjoitti Jatta, 05.04.2010
Orckha-Khajuraho-Varanasi, kirjoitti Jatta, 20.02.2010
Tammikuussa 2010, kirjoitti Jatta, 07.02.2010
Vuoden vaihtuminen Goassa, kirjoitti Jatta, 02.01.2010
Karnatakan vuoristossa, kirjoitti Jatta, 02.01.2010
Marraskuussa 2009, kirjoitti Jatta, 29.11.2009
Lokakuu 2009, kirjoitti Jatta, 16.10.2009
Syyskuussa 2009, kirjoitti Jatta, 18.09.2009
Mumbaihin junalla, kirjoitti Jatta, 13.04.2009
Uusi asunto ym., kirjoitti Jatta, 15.03.2009
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, kirjoitti Juha, 30.12.2008
Vierailulla Moving School:ssa, kirjoitti Jatta, 15.12.2008
Elefanttikylässä viidakossa, kirjoitti Jatta, 09.12.2008
Mumbain terroroiskujen jälkeen, kirjoitti Jatta, 08.12.2008
Diwali-juhla, kirjoitti Jatta, 29.10.2008
Ensimmäinen viikko lokakuussa -08, kirjoitti Jatta, 11.10.2008
Viimeiset viikot, kirjoitti Jatta, 24.03.2008
Mumbaissa, kirjoitti Jatta, 29.02.2008
DANDELIN VIIDAKKORETKI, kirjoitti Jatta, 14.02.2008
Taas Vrundavan sairaalassa 13.1.08, kirjoitti Jatta, 16.01.2008
Matkalla Maharashtrassa, kirjoitti Jatta, 16.01.2008
Kyläilyä ja taas sairastamista, kirjoitti Jatta, 16.01.2008
Joulun ja uudenvuoden aika 2007, kirjoitti Jatta, 16.01.2008
Se on vain elämää, kirjoitti Jatta, 20.12.2007
Karnatakan reissu Murudeshwariin ja Gokarnaan, kirjoitti Jatta, 14.12.2007
Itsenäisyyden juhlintaa ja muutakin touhua, kirjoitti Jatta, 10.12.2007
Saapuminen ja ensimmäiset päivät 11/07, kirjoitti Jatta, 05.12.2007
Ruoka-ohjeita, kirjoitti Jatta, 01.07.2007
Talvi 2007-2008, kirjoitti Jatta, 25.02.2007
Joseph'in muistolle, kirjoitti Juha, 08.01.2007
HYVÄÄ JOULUA 2006, kirjoitti Juha, 24.12.2006
Takaisin Goaan 17-29.11.06, kirjoitti Jatta, 08.12.2006
7-12.11.06, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
ANDHRA PRADESH, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
JAIPUR, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
AGRA, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
DELHI, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
2-6.11.06, kirjoitti Jatta, 19.11.2006
Suunnitelma Plan kummitytön tapaamiseksi kylässään, kirjoitti Jatta, 26.10.2006
Uusi matka marraskuussa -06, kirjoitti Jatta, 06.05.2006
Viimeiset päivät, kirjoitti Jatta, 06.04.2006
Tiistaiaamu, kirjoitti Jatta, 06.04.2006
Lauantaiaamu, kirjoitti Jatta, 25.03.2006
Perjantaiaamu, kirjoitti Jatta, 24.03.2006
Keskiviikkoaamu, kirjoitti Jatta, 22.03.2006
Tiistaiaamuna , kirjoitti Jatta, 22.03.2006
Maanantai-aamu 20.03.06, kirjoitti Jatta, 20.03.2006
Räätälillä ja vierailulla 18.03.06, kirjoitti Jatta, 20.03.2006
Silmälasikauppaa ja herkuttelua 17.03.06, kirjoitti Jatta, 20.03.2006
Lento ja saapuminen Goaan 16.03.06, kirjoitti Jatta, 20.03.2006
Ei kun matkalle, kirjoitti Juha, 15.03.2006
Yritetään uudelleen, kirjoitti Jatta, 15.02.2006
Intian matka peruttu, kirjoitti Juha, 05.12.2005
Gallerian kuvien järjestys, kirjoitti Juha, 12.11.2005
Matkakuume nousee, kirjoitti Juha, 11.11.2005
26.10.05 Intian matka lähestyy, kirjoitti Juha, 26.10.2005





Alkuun | Otsikot | Haku | Galleria